En meinannut käsittää mistä puhutaan, kun ruokapöydästä kuului: sit Diego alko kiertään mua ympäri ja seurata joka paikkaan, mä yritin jäädä rauhaan, mut Diego sähisi mulle. Entä Minni, kysyi äiskä, sähiseekö se? Ei sähise, sanoi Nanna. Mistä ne oikein puhuu, mietin. Kuuntelin ja kuuntelin. Lopulta selvisi et Nannan äitin kotiin oli muuttanut kaksi kissanpentua. Minni ja Diego. Toinen musta ja toinen musta-valkoinen, ihan pieniä vielä ja teräväkyntisiä. Toista nää mun töpöt: niin kuin kuvasta näkyy. Oi, niitä aikoja entisiä: ei ollut mikään temppu syöksyä verhoja pitkin oven päälle keikkumaan tai sännätä salamana naapuriin korkean kaiteen yli. Poissa on kaikki hurjuus elämästä: niin äiskän kuin minunkin. Äiskä varmaan kaivaa rollaattorin varastosta kun kelit liukastuvat. Mä tassuttelen ylväänä- kissana ruokakupille, laatikolle ja makkariin. Ees taas. Taas ees ja silleen! Kaivan Nannan kuvan galleriasta ja seuraan äiskää sohvalle tv:n ääreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti