Kaksiossa lenteli viikonloppuna monenmoisia palloja. Päätin pysyä piilossani. Varmistelin etteivät "poltsien" aiheuttamat vihellykset, suhaukset, pihaukset ym. karmivat äänet voimistu räjähdyksiki ja lennätä meitä taivaan tuuliin.
Täällä ollaan mitään kauheuksia ei tapahtunut.
Perhe Puustellinrinteestä lähti aikanaan. Kaksioon pamahti rauha. Ihana korviin kuulumaton hiljaisuus. Se jatkui seuraavana päivänä eli eilen. Vaalivalvojaisetkin valvottiin luurit korvilla. Äiskä sai äänestämänsä naaman valtuustoon. Yhtään kissaa sinne ei valittu, joten hyvästi toiveet useammista vaipoista kun niitten aika koittaa. Äiskällä on jo koittanut. (sitä ei tietenkään saa kertoa, joten seh shiitä)
Entä tänään. Varmaan vaikea arvata. Kuuntelulaitteen vihreä valo palaa. Luurit kuumentavat korvia. Olen kuulevinani tarinaa Latinalaisesta Amerikasta. Äiskä vaikuttaa keskittyneeltä. Tiukka ilme pelottaa. Parasta pysyä hiukan loitommalla.
Meiltä haihtui jo ohuenohut lumipeite pihasta. tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti