tiistai 16. huhtikuuta 2013

Yksi syy


katsoa peiliin on jatkuva tarve nojautua äiskän kylkeen.
Oikein kaivautua kinttujen lämpöön.
Halu syödä äiskä elävältä.
Mouruta vaillinaisista palveluista.
Siis kenen pitikään vilkaista peiliin+

Lumisia muistoja


maanantai 15. huhtikuuta 2013

207/103


äiskä väitti etten hallitse hoitajan hommaani ja pyysi toistamaan toimenpiteen. Eipä tuo lukema muuksi muuttunut.
Mikä on? ihmettelimme. Koko viime kesän ja syksyn äiskän verenpaine oli ollut niin hyvä, että mittari säilöttiin kaappiin astioiden sekaan.
Ja sitten, äiskä muisti diabeteksen vuosikontrollin. Tilasi ajan. Sai sen ja päätti olla huolellinen seurantavihkonsa kanssa. Ja mikä verenpaine. Huh, huh! Tuo selittää kiristysrenkaan pään ympärillä, ehkä lisääntyneet rytmihäiriöt ja väsymyksen. Vaivaan on jo viisi lääkettä, melkein joka vuosi on lisätty milligrammoja, eikä loppua näy.
Se tästä valituksesta. Äiskä kyllä tietää mitä pitää syödä ja kuinka paljon liikkua ja syökin välillä pitkiä aikoja  oikeaoppisesti, vahtii painoaan ja ryntää liikenteeseen silloin kun voi ja jaksaa.
Lupasin mittailla paineita ja hätyyttää ylös sohvalta!

Päivän puuhat


tiistai 9. huhtikuuta 2013

Uusi asemakaava


takaa, että meidän pikku- metsä säästyy katumyllerrykseltä ja tämä mäki ympäristöineen ehostetaan virkistyskäyttöön.

Eläköööön: äiskä ja Viivi!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Hyvästi virvon varvon


Pääsiäisruohot on syöty tai tasoitettu suuni leikkureilla. Vitsat jätän äiskälle. Vai jätänkö. Pientä agressiota on ilmassa, siksi että verhoja on tullut käsiteltyä pitkien juhlapäivien saatossa. Äiskän mielestä kartiinit ovat nyt entiset. Että muka entiset. Yhtä hyvin ne peittävät auringon poltteen kuin ennenkin ja takaavat tasaiset laskut Helsingin Energialta. Turhaan äiskä mekkaloi. Niin turhaan. Niin turhaaaan. Verhoista. Oksentelusta. (ruoho änkee ulos väkisin) Älämölöstä. (ihan kuin äiskän suu kii ois jotenkin korrektimpaa mölöötä) Ja kuin kruunuksi villeistä karvapalloista ympäri ämpäri kaksioo. Ja noita kirkuvan värisii sulkia en maista, vaikka äiskä sitä aamulla ehdotti. Siksi. Että: olin vain nuuhkaissut illan ateriaa. Kuulemma. Oot nirso öykkäri, mutisi emo ja jätti aamuruuan jakamatta. Itse mutusteli ruista köyhän kaviaarilla, mungoja (niitä mullekin nakkeli) pienen suklaamunan ja kahvia. Mämmiä syötyään äiskä koki jonkinmoisen herätyksen ja sain kuin sainkin loheni geelissä.
Näihin mietteisiin ei ole lisättävää. Moi!