mitä elämää. Äiskään ei saa mitään kontaktia. Ei vaikka mouruaa täysillä. Valittaa palveluiden puutteesta. Hyppii päälle. Viiltelee verhoja. Näyttelee empaattista. Kiehnää. Kerjää silityksiä. Puhuu ihmisten kielillä tai omallaan.
Mitä teen?
Kysyin oikeesti mitä teen, on uuvuttavan tylsää elää ihmisen kanssa, joka ei halua tai osaa rakastaa kissaansa.
Mä otan sit kai hatkat, jos muutosta ei tuu. Hyppään seuraavaan bussiin, ajelen lentokentälle, sinisin siivin toiselle mantereelle. Jään loppuelämäkseni kiertelemään maailmaa. Ja..ja..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti