maanantai 31. joulukuuta 2012

Uuden vuoden tinat ostettu


äiskä uhmasi liukkaita kelejä ja onnistui juuri ja juuri pysymään pystyssä mennessään kauppaan. Palatessa kävi huonommin: oikopolulla hanki petti jalan alla ja äiskä pyllähti naamalleen lumeen. Ystävällinen auttaja kampesi kaatuilijan pystyyn ja toivotti parempaa uutta vuotta. Aikansa kiiteltyään äiskä saapui kuin saapuikin tinoineen kaksioon. Eikä siinä kaikki: pussukoiden perukoita nuuskiessani olin haistavinani iki- ihanan Sheban- lohen sieraimissani. Maukaisin: nälkääää...ääää.
Äiskä siihen: kuppisi on vielä tyhjentämättä. Mä: hiukooo..ooo. Äiskä: oksennat kumminkin, kun rakettien pauke yltyy illemmalla. Mä: en lohta oksenna, en, en!
Maiskis maiskis, nyt on Sheebaa masu pullollaan.
Ja äiskää odottaa raikas "köyhän kaviaari" jääkaapissa.
Saapa nähdä mitä tinat ennustavat ensi vuodelle.
Kamut: onnekasta uutta vuotta Viivilästä kaikille!

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Johdon päässä on kuulokkeet


ja kuulokkeet jostain syystä liimautuneet äiskän korville. Mullekin toosasta on ollut tavallista enemmän iloa: vähältä piti etten ponkaissut siellä lentelevien saaliiden kimppuun, ei siksi, että nälissäni olisin ollut, vaan tylsyyttäni tappaakseni. Äiskä ei oo leikkinyt mun kaa. Lattialla lojuu elottomia joululahjaksi saamiani ötököitä. Joulupukki, kuulemma, löysi ison pussillisen sellaisia kirpputorilta ja taisi tuoda ne kaikki minulle. (varmaan jonkun kissa- vainaan lelukokoelma oli myynnissä)
Muuten eilen oli elämääkin kaksiossa. Syötiin aatoksi varatut ruuat, leikittiin ja yritettiin pysyä hereillä iltaan.
Kamut kuinka teillä "juule" meni?

Heippa joulu!


lauantai 22. joulukuuta 2012

Leppoisaa joulua kamut


Ihanaa pötköttää siivotussa kaksiossa. Äiskälle kaikki kunnia siitä. Mä lähinnä pakoilin imuria ja ihmettelin karvakasojen paljoutta. Äiskä meni siivottuaan suihkuun ja yritti saada minutkin pesaistua: tilannetajuni toimi; hyökkäsin makkarin sängyn alle piiloon ja pysyin siellä hyvän tovin - ts. siihen saakka kunnesat äiskä nukahti päikkäreille.
Kauneimmat joululaulut soivat olkkarissa. Ulkona paukkuu pakkanen. Lyhdyssä tuikkii kynttilä. Uutisissa kerrottiin ettei kadonnut pikkupoika ole vieläkään löytynyt. Sadat ihmiset ovat etsineet häntä jo yli kaksi vuorokautta. Miten lapsi voi kadota noin, mä en lakkaa ihmettelemästä, eikä äiskä myöskään.
Hyvä meidän on täällä lämpimässä!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Köksähommia


parasta päivässä oli kuitenkin sardiinit liivatteessa: syötyinä!
Äiskä leipoi vuosikymmenen tauon jälkeen jouluksi rusinapullia. Aika hyvin onnistuivat, vaikka taikinan tekeminen olikin päässyt unohtumaan. Onneksi on netti.
Parveke putsattiin viikonloppuna lumesta. Eipä juuri kannattanut. Haistelin ulkoilmaa pakkasen kohmettamin viiksin. Äiskä kahlasi sytyttämään lyhtykynttilän. Pisti sitten joululaululevyn pyörimään ja pyöräytti, niinkuin kerroin sen nisutaikinan. Se yritti kovasti houkutella mua yhteiskuvaan pikkupullaötököiden kanssa, mutta kieltäydyin tiukasti moisesta sessiosta.
Nyt meitä nukuttaa. Hyvää yötä kamut!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Tontut touhuaa


valmistaikinasta tuli kolme pellillistä pipareita. Osa peukalonpään kokoisia (noin) ja tavallisiakin toki jonkin verran. Mä seurasin Nannan varmoja otteita silmä tarkkana ja kuuntelin mistä moinen kokemuksen tuoma varmuus oli peräisin: mä olen jo leiponut äitillä, mummin ja papan kanssa ja päiväkodissa kertoi tyttö. Ilmankos sujuu, aattelin hiukan kateellisena. Ulkopuolisuus kismitti, outo tuoksu pisti kaipaamaan kissanminttutötsyjä. Ei minun makuuni nää pipariset, ei ollenkaan.
Muutenkin touhua riitti ja ihana sessio, kun Nanna esitti Robinin pari laulua. Mä tykkäsin. Me kaikki tykättiin. Tyttö on tainnut periä äitinsä laulunlahjan, mietti isi-Janne iloisena.
Kuulemma vain viikonverran jouluun. Toivottavasti saan lohta geelissä, maitonappeja ym.
Äiskän yllätän "jolisemalla" sille: on jouluyö, sen hiljaisuutta kaksin kuuntelen. Tai jotain.

Meilläpäin on mahtava viima ja pyry. Ou nou, miauuuu..

perjantai 14. joulukuuta 2012

Heräsin kuhmu otsassa


TAAS!

Ensimmäinen jouluni Vuorenjuuressa


tämäkin kuva katosi bittiavaruuteen vuodatuksen sivuilta. Mitä välii, aattelen nyt. Kuva sinne, toinen tänne. Kuka viitsii katsella satoja otoksia mun naamasta, tai lukea aina samaa jaaritusta arjen kulusta. Itse en menneitä mieti: huvikseni nakkasin tänne kaksion tunnelmallisen joulufoton. Nyt kolme vuotta myöhemmin verhojen väritys vihertää. Kirjoitustaso on vaihtanut paikkaa. Syksyllä kannettiin paljon tavaraa lavalle. Sitä minne lava kuskattiin en tiedä. Äiskä henkäisi helpottuneena makkaristaan: ihanaa kun on väljää ja mä: nyt karva lentää vapaana kuin taivaan lintu. Viime yön nukuin sohvalla. Äiskän kantapää kumahti mun otsaan nukkumaan mennessä. Otin nokkiini ja marssin olkkariin. Äiskä väitti et teko oli vahinko. Vahinko tai ei: se sattui. Luulenpa, että poikotoin viekussa nukkumista viikon tai pari. Tai sitten en.
Viikonloppuna leivotaan Nannan kanssa pipareita. Valmiista taikinasta, niin kuin aina. Ehkä askarrellaan koristeita. Ehkä ei. Katsotaan. Mua ei leipomiset kiinnosta. Tähtiä tiputtelen mielelläni ikkunoista ja odotan kovasti extramuonaa aattona.
Heippa kamut!

tiistai 11. joulukuuta 2012

Mitä tänään lukisin


Taidan valita nykärit tai pyydän äiskää irrottamaan kuulokkeet ja jaamme yhteisen kuuntelukokemuksen. Lautasella on Virolaisen Merjan runoja, kuulemma, mutta äiskä haluaakin omia ne itselleen. Hyi, äiskää, hyi! Hipsin tästä katsomaan ikkunasta sataako ulkona lunta. Eilen luvattiin myräkkää, mutta sellaista ei tullutkaan. Äiskällä olisi ollut asiaa kaupungille: se päätti ilmojen vuoksi jäädä kotiin ja teki "laatikkoinventaarion", sen jälkeen täytettiin joulukorttien osoiterivit, syötiin salaattia ja pottui, mittailtiin sokereita, nieltiin "possujenentsyymejä" ja todettiin että onneksi on kuukausi aikaa ennenkuin on seuraava toimenpide Laakson sairaalassa. Äiskän mahaparka ei osoita minkäänlaisia paranemisen merkkejä. Nyt kokeillaan remontoida diabeteslääkitys, koska lääkärin mielestä nykyinen pilleristö on ongelmien aiheuttaja, ainakin osasyyllinen niihin. Mä niin ymmärrän äiskää. (tää oksumaha auttaa eläytymään sen vaivoihin)
Lunta ootellessa otan nokoset. tsau!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Oppia ikä kaikki


Mä seurasin miten äiskän linkitykset linkittyy lisukkeisiin. Täytyy myöntää et oppi taisi mennä perille. Vihdoinkin. Varmuudeksi on muistitietoa äänikirjan suojakannessa. Saapa nähdä milloin mulle kerrotaan linkityksen kiemuroista. ( sillä minä Viivi tätä blogia kirjoitan)
Tänään, eiku eilen selvisi miksi äiskä hääräsi tavallista enemmän kaksiossa. Niin kuin kuvasta näkyy koyoten porukka otti meillä nokoset paluumatkallaan auringonlämmöstä kotiin pohjolaan. Mä sahasin kolmen petin väliä koko yön ja aamulla maha teki tepposet: tuli oksut, osui matolle, toisellekin, eikä äiskä ees herännyt mun varoitushuutoon: miauuuu...en ehdi väistää mattoja! Sotku hävetti. Kukaan ei moittinut, mut hävetti silti.
Tulkoon huominen. Tsau!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Imuri imaisi karvat matoista


uuni paistoi pakastettuja piirakoita ja pullia, pölytkin sipaistiin hyllyjen reunoista ja tämä kaikki heti Hesarin kääntelyn jälkeen.
Istahdin keskelle ruokapöytää. Asettelin viikset. Otin kysyvän ilmeen. Tuijotin tovin. Toisen ja kolmannen. Korjasin asentoa. Sivelin viikset. Pyöristin silmiä. Hajataittoinen vasen silmä niskuroi. Sain sen kuriin.
Äiskä silppusi kovaksi keitettyjä munia kulhoon. Kaapi sekaan margariiniä. Sekoitti.
Se on seonnut, aattelin. Ei se koskaan häärää keittokomerossa aamutouhujen jälkeen, eikä juuri muutenkaan.
Otin astetta ryhdikkäämmän asennon. Kartoitin viikset. Lähetin silmilläni kysymyksen. En naukaissut. Miukuna häiritsee äiskää. Erityisesti aamuin. (tosin, niin kuin tiedätte; meillä aamut sijoittuvat puolenpäivän nurkille)
Nyt on jo ilta. Minulla ei ole vieläkään tietoa mikä äiskää vaivaa. Tai. Juuri nyt ei mikään: se on kuunnellut iänikuisia äänikirjojaan. Katsonut viimeisen Kotikadun televisiosta. Popsinut kanasalaatin. Tarkistanut saapuvien lentojen tuloajat.
Minä oon loikonut patterin lämmössä. Terotellut kynsiäni mattoihin. Napsutellut.
Miks äiskä ei vastaa kysymyksiini. Miks? Miks?