Ok tulokset tähystyksestä

noin käskettiin blogata, eikä mulla muuta asiaa ole!

Keksi tikusta asiaa, tai lopetetaan nukkeroinen, uhkaili äiskä. Niin, että mitä, mä naukasin. Tikusta asiaa, toisti äiskä. Mä mitään tajuu, toistin naukasun. Rupesihan sitä tekstiä syntymään, kehui äiskä. Huomasin napsuttavani karva kosteena. Korvissa soi vielä; Näpit irti verhoista tai lähtee kynnet, naks, naks. Tottelin oitis. Loikkasin äiskän jalkojen juureen. Pyysin anteeksi ja ihmeekseni sain pitää hiukan kasvaneet kynteni. Päätin testata kiipeilykirjahyllytelineeni. Takajalkojen naskalit mahdollistivat kevyen nousun katonrajaan. Vau, huusin. Elämä on, vai mitä äiskä. Niin on, nyökkäili emäntä. Emäntä siksi, että se leipoi eilen pullaa. Sain maistaa, mutta en tykännyt. Toista on lohi geelissä tai turska kastikkeessa.

Heh, heh, mä tein sen. Nyt kone laulaa ja mä!

Kissan viikset

naukaisin älämölön suoraan äiskän korvaan! Että miksikö? No siksi että aamu-uninen äiskäni kieri petissään pitkälle aamupäivään. Ja siksikin, että tiesin kaapissa olevan kalaherkkua, mutta en saanut ovea auki. Ja vaikka olisinkin päässyt Laziin käsiksi: töpöt kynteni...tiedätte mitä!

Mietin patterilla tunteja mitä teen. Nälkä kasvoi kasvamistaan. Hiukoi hiksesti. Suuta kuivasi. Suolet kurahteli. En kestänyt kidutusta. (siltä tuntui) Hyppäsin aimo loikalla makkariin. Pomppasin äiskän tyynylle ja kailotin korvaan käskyn.

Äiskä kimposi sängyn reunalle. Säntäsi keittöön ja tarjoili lohta lohdukkeeksi.

Nam!

Kinoksista huolimatta

äiskä yllätti lähtemällä oikein bussilla kaupunkiin.
Mä otin pitkät nokkaunet äiskän rakkaimman tyynyn päällä. Nuuhkin pesukoneessa pyörinyttä koristetyynyä ja uuvahdin uneen. Näin unta Sheban lohesta liivatteessa ja kuinka ollakaan, palattuaan lumipuvussa kotiin äiskä kaivoi repustaan lohta liivatteessa. Ei Shebaa, vaan Lazia, mutta yhtä herkullista minusta. Söin autuaana kaiken. Pyysin lisää. Sain santsin ja kiittelin röyhtäillen. Äiskä on vahtinut mua tiiviisti koko illan. Turhaan. En ole oksentanut. (kolmen viikon oksupaussi jo takana)
Taas untenmaille äiskän viekkuun!

Me pelattiin

ja leikittiin
iloittiin
ja laulettiin
syötiin
ja tiskattiin

ja uskokaa tai älkää mä touhusin pitkään ja hartaasti mukana.

Näin eilen.
Tänään on toisin.

Me nukuttiin -ja syötiin x 1,2,3,4,5
Leppoisaa eloa teillekin kamut! Ja lunta riittää!

OHOH

meni ystävänpäivä maatessa.
Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä olla teidän kaikkien KAMU!

Olen nukkunut

viime aikoina tässä kääryleessä. Äiskä huomasi, että kaipaan läheisyyttä ja erityisesti syliä, varsinkin yöllä. Kuten tunnettua minulle on yöllä sängyssä paikka vain jalkopäässä ja sehän ei riitä. Ei tietenkään! Vaadin parempaa, mouruamalla kaameimman mukaan: "eikö irtoo läheisyyttä, syliä tai suukkoo!" Tuo voi napsutettuna näyttää söpöltä, mutta ääni ratkaisee ja mä olen trimmannut äänihuuleni sellaiseen soittoon, että joudun sulkemaan jopa omat korvani. Äiskä parkani mietti pitkään, mitä tehdä ja heureka, mikä oivallus: hän tiputti patjarullan komerosta lattialle. Käänsi. Mallasi. Kutsui minua ja käski painua pehkuun.

Ja mä uinuin aamunkoittoon. Aamuun. Niin aamuun!

Voihan viikset

äiskä valloittaa mun blogia noilla aataminaikuisilla kuvillaan. Viiksetviiksetviikset, miten tuo pysäytetään. Ei siis viikset, vaan äiskän öykkäröinti.

Tänään sain pitkästä aikaa olla hetken yksin. Äiskä huomasi auratut jalkakäytävät, pihan ja polut. Näki ettei taivaalta leiju valkeaa ja päätti kävellä läheiselle kirppikselle Ootpa reipas ja urhea, naukasin. Tuutko messiin, irvaili äiskä. Ei oo kenkiä, tuhahdin. Äiskä siihen: voin katsoa löytyykö lasten torilta!

Ja sitten.

Äiskä tuli ruokineen. Harmaat hapset somasti kihartuneina. (se nyrhi eilen ponnarin poikki) Haistoin sardiinit. Nau`uin ja kiehnäsin vimmatusti: anna, anna, äkkiä, niinku olis jo! Kala vei kielen mennessään.
Äiskä söi rosmariiniperunoita salaatin kanssa. Syönnin jälkeen otettiin pitkät päikkärit. Luettiin kierrätyslehdet ja hörpättiin kaffeet.

Unta odotellessa avataan Areena. Rästissä on monta kelvollista katseltavaa.

Huomenna on taas lunta luvassa. Ollaan sit kai nekukkain. Taas!

Isi toivottaa

Paaljoon ONNEEEE!!

Kuvassa Nannan äiti, mummi, pappa, isomummi ja Matti-pappa.

Tää on parempaa kuin

lohi liivatteessa, naukasin suu kermavaahdossa. Äiskä lisäsi höttöö lautaselle. Me juhlittiin pienin synttärein lauantaina. Hyvä niin. En muista milloin olisi ollut yhtä hyvää kakkuu. Marsipaanivalmiskeikit näyttävät hienoilta, mutta ei niitä kissojen kissat syö! (en ainakaan minä) Pakasteesta löytyy monenlaista herkkua, tiesi äiskä. Pieniä, somia ja melko edullisia.
Sunnuntaina Nannan mummi haki porukan Malmille. Mua ei, vaikka olisin halunnut tavata Minnin ja Diegon.
Ja sielläkin, kuulemma vietettiin Nannan 5v synttäreitä. Äiskä kuvasi aivan uudenlaisen kakun.

Näin:

Mä tässä odottelen

Nannaa ja Jannea kylään. Autoin äiskää siivouksessa. Kypsensin seitiä uunissa. Pilkoin ainekset feta-salaattiin. Asetuin odottamaan vieraita.

Ja kuinka ollakkaan: vierailupäivän muutosilmoitus tuli äsken - sopiiko huomenna. No, sopiihan se!

Äiskä ryhtyy korjaamaan tätä konetta. Se aikoo asentaa tänne service pack kolmosen tai oliko se kakkonen. Opiskella kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat siivous- ja eheytysohjelmat. Yöllä on näköjään ostettu uusi f-secure ja poistettu avast käytöstä. Äiskästä tulee tätä menoa oikea asiantuntija koneensa huoltotiimiin. (mä olen se toinen tiimiläinen)

Tämä tänään kamut!