ja vielä tuntitolkulla. Tuliaisiksi sain naksuja, pussukoita ja jo hiukan eltaantunutta ruohoa. Illan paikka äiskän koipien päällä oli pysyvä: äiskä nimittäin jämähti kuviensa pariin, siirteli, valotti, korotti, tasotti, väritti, häivytti, kehysti ym. ym. Välillä se kuvasi mua. Siksi, että olin kuulevinani luupeista kalasääsken poikasten sirkutusta ja olin kuulemma erittäin mielenkiintoisen näköinen kissa pällistellessäni äänilähdettä. Lopulta mulle selvisi, että äiskä kävi pari kertaa vierailulla Eestin sääksien pesällä ja äänet olivat kuin olivatkin aitoja. Luonto tarjosi parastaan kameran välittämänä. Ei kuitenkaan hirvensarvien kalistelua, eikä otson tyhjentämän muurahaispesänjäänteitä, niin kuin koyotessa tänään.
Me mennään paapiin. Tai sitten ei. Tsau taas kamut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti