Äiskä päätti kokeilla pystyykö keskittymään kuunteluun, kun askartelee läppärillä kuvien kanssa. Ja pystyi se. Mun sapuskat meinasi unohtua pussukoihin, eikä omakaan syöminen hääppöstä ollut: liotettuja ruisleivänkannikoita ja lisukkeena näytti uivan muutama pilkottu peruna. Haistoin ja naukaisin: yrjöökö sä syöt. Äiskä siihen: eiku herkkua Viivi, muistoja lapsuudesta Äiskän nälkä lähti pöperöllä, joten uskottava on.
Eikä tässä kummempia tänään. Unikaveria ootellessa, muistelen minäkin: miltä ne kielot tuoksuivatkaan? Maistaakin ehdin, ennenkuin äiskä nappasi kukat ja heitti roskiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti