eikä muussakaan palvelussa mitään valittamista. Tai, no, yöllä kyllä kalahti äiskän kantapää muutaman kerran mun naamaan. Oon protestoinut kyllä. Vain hiukan. Pikkuriikkisen, nukkumapaikkaani, hivuttautumalla äiskän unen rem- vaiheessa sen polvitaipeisiin. Mutta. Aina. Jokaikinen kerta, siirto tapahtuu välittömästi, eikä mitenkään hellävaraisesti, omaa kissanpissukkaa moittien, vaan ilman halki lennossa, höysteenä sähinä: opi jo, sun paikkas on jalkopäässä. Piste.
Päivällä olen valloittanut koko sängyn ja illalla katselen ymmyrkäisenä, kun äiskä rullaa metritolkulla maalarinteippiä pitkin lakanaa. Nyysää joka karvan pois ja heristelee sormeaan jos vain käväisen tyynyllä. Voi, olla, että siirryn vaivihkaa olkkariin. Pitäköön karvattoman loosinsa. Nyt tuli sanottua sitten tämäkin. Huomenis ehkä jotain tavallisempaa. Tsau!
Sorry, minusta johtumattomista syistä blogini päivämäärät ja kelloajat ovat päin peetä!
VastaaPoista