mukanaan termari, tyhjä vatsa ja kamera.
Ja kuinkas sitten kävikään!
Kotiin tuli parin tunnin päästä hikinen matkalainen, jonka kamerassa ei ollut yhtään otosta, ei tuoksunut meri, ei kivimuurien kosteus, eikä mikään viitannut onnistuneeseen retkeen.
Siinä kävi niin: kertoi äiskä ja paineli turvonnutta huultaan nenäliinalla. No niin siinä kävi, että Kauppatorilla löysin itsen mukulakiviltä rähmällään, ympärilläi joukko Japanilaisia turisteja, jotka lykkivät ja vetivät minua pystyyn, ojentelivat nenäliinoja ja kun huomasivat ettei suurempaa hätää ollut, kehoittivat varovaisuuteen jatkossa. Torimyyjältä sain vinkin Kaupungintalon peseytymistiloista ja hupsista naama veressä näytin vampyyrilta. Ja ja...
Ylähuulen aukaisi hammas. Asfaltti-ihottuma koristaa leukaa. Polvea komistaa patti. Pikkurilliä mustelma. Niskatkin jämähtivät. Nilkkaa vihloo.
Äiskä lopetti kuvailemisen ja ryhtyi vispaamaan velliä.
Mä haudon äiskän jalkaa ja mietin jokohan se keppi pitäisi hankkia. (oikeesti)
Kamera sentään lienee säilynyt ehjänä.
VastaaPoistaJoo, reppu oli selässä ja pehmensi kameran tärskyä. Huuli on vielä turvoksissa ja kipeä, muuten oireet aika vähäisiä.
VastaaPoista