perjantai 28. elokuuta 2015

Oon terve kuin pukki

noin äiskä pyysi napsuttamaan
olin yksin kotona ja pärjäsin hyvin
äiskän palatessa kotiin syöksyin kysymään, mitä sä toit mulle?
sain laatikollisen Lazin sekalaisii ja herkkunaksuja
eikä muuta kuin aamua odottelemaan

Ilmat suosii



kotona ollaan ja kalaa huudetaan entiseen malliin

torstai 27. elokuuta 2015

Eestissä pidetään neuvottelua kalastusvuoroista


Napsutan terveiset päiväni kulusta

Nukuin hyvin yöllä
samoin päivällä
sain pienen annoksen kalaa ja maistelin sitä
voileipäkinkkukin oli hyvää
äsken äiskä antoi kania
otin suuhuni pari makupalaa
äiskä käski napsuttaa et olen pessyt pitkästä aikaa hyvän tovin turkkia
venytellyt matolla melko tyytyväisenä
loikkinut parit jänispomput
ja halunnut lisää ja lisää rapsutuksia


äiskä ei oo jättänyt mua moneen päivään yksin



yhtään oksua ei oo tullut kaksioon tänään

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Eestissä oli nälkäisiä lintuja

pienestä kalanpalasta tuli iso tappelu
hävinnyt lensi tiehensä
tai
ehkä
kalastamaan ruokaa

Kuka lohduttaisi Viiviä

Samat ongelmat jatkuvat, mutta oon kuulemma aika virkeä.
Ehkä tämä kaksion kuumuus on ainakin osa syy.
Vielä ei mennä lääkäriin.
Mua pelottaa.

tiistai 25. elokuuta 2015

Äiskä huolestui todella

kun muutaman päivän syömättömyyden lisäksi oksentelin eilen ja vielä yölläkin pelkkää nestettä tunninparin välein. Äiskäni näki unta et sirotteli mun tuhkat lampeen ja kyseli aamulla aionko tosiaan kuolla. En tiiä, naukasin ja jatkoin; mitä se kuolla tarkoittaa? Äiskä selitti että hyvässä lykyssä mä muutun kukaksi nurmikolle. Eiii, kiljaisin; sit talvella palellun.

No ei me siitä sen enempää; mä odottelin äiskää pesuiltaan ja aattelin mahtaako se huomata superpökälettä laatikossa. Sä teit sen, hihkui äiskä ja jatkoi; kumoanko kuppiis lohta vai kanii. Lohta, lohta ja kanii myös.

Päivän kuluessa selvisi ongelmieni syy ja kuoleman pelko haihtui ilmaan.

Ehkä jo huomenna ruokaakin uppoaa tavalliseen tahtiin.

Harakat kiusaavat sääkseä


lauantai 22. elokuuta 2015

Panchoo ikävä

Multa katosi ruokahalu, kun poika lähti
päiväni kulutin nurkkia nuuhkimalla
ja
olihan
Pancho
muistanut
merkata paikat
se helpotti hiukan
riutuvaa elämääni

äiskä on istunut nokka kirjassa kiinni
no pari kertaa on joutunut keräämään oksuni
siitäs sait, aattelin.

maanantai 17. elokuuta 2015

Sääkset huutavat ruokaa, kriikk, kriik




Kartanonmetsässä asui porukkaa 8000 vuotta sitten

 äiskä talsi tänään heidän poluillaan pitkin kallioita ja napsi muutaman kuvankin: Vastaan tuli perheineen tämä Rudolf niminen koira, Rudolf ahmi mustikoita ja aikoi lähteä äiskän mukana Vuorenjuureen, mutta perhe esti aikeet. Eli emme saaneet koirakaveria. Jannenkin hoitokoirasta olemme nähneet vain kuvan. Toisiamme jahtaamme nyt kun alkukankeus väistyi ja tutut vinkeet muistuivat mieliimme. Kaksiossa hurlumhei ja kissamainen meininki. Äiskä etupäässä lepäilee tai nukkuu. Ruuan toki huolehtii kippohimme aamuinilloin ja herkkujakin heruu, jopa naukumatta. Huomisiin kamut!