Ja kuunneltava on.
Päivä vielä menisi, mutta toinen ottaa jo voimille. Yleensä äiskällä on luurit korvilla. Hiljaisuus kukkii kaksiossa, eikä naukumisenikaan suuremmin häiritse. Nyt on toisin: kälätystä ilman taukoa, eikä minusta välitä kukaan. Ois ees sälekaihtimet, joita vois soitella. (iltasanomat julkaisi kuvan pitkästyneestä kissasta ja sai mun sympatiat oitis)
Toisaalta: äiskän päätä särkee vielä ja huulikin odottaa paranemistaan. Juominen sujuu pilliä käyttäen ja toisella poskella voi nakertaa leipää.
Niin että.
Varmaan vielä.
Joskus.
Koittaa päivä.
Jolloin.
Luurit sujahtavat.
Taas.
Korville.
Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti