Toivomuksestani

äiskä teki meistä kollaasin!

Aamiainen syöty

Hesari luettu. Rähmät silmistä siistitty. Ja sitten: Kuules marakatti mä taidan tuulettaa aivokoppaani, sopiiko sulle?  Minä: Oonko joskus ollut esteenä sun menoille? Äiskä: Kunhan kysyin. Minä: Et vastannut mun kysymykseen. Äiskä: En kuullut kysymystäsi. Minä: Et estänkö sua menemästä?
Äiskä otti kameran. Salama välähteli. Kerran. Toisen. Kolmannen. Uudestaan ja uudestaan. Nyt on uusia kuvia blogiisi, sanoi äiskä, voit napsutella vaikka päivittäin. Kuvankäsittelyllä kirkastetaan molempien vetiset ja punaiset silmät. Itseasiassa kaiken niellyt ohjelma toimii. Mähän olen kuin muinoin nuorena tässä kuvassa. Vai mitä kamut?

Miehet sodassa ja naiset lapsineen Tyngällä

Norton ja isä

kotona Tyngällä.

Nyt suututtaa

Äiskäni tunaroi kuvankäsittelyohjelmansa kanssa tai kuvankäsittelyohjelma petti äiskän.
Yhyyy... kaikki minusta tallennetut sadat kuvat pyyhkiytyivät levyltä tuosta vaan pienen ohjelman jumiintumisen aikana. Siis kaikki. Joka ikinen levyllä ollut otos. Ainoat kuvat minusta lapsena, nuorena, aikuisena: keikkumassa milloin missäkin, kaiteilla, hyllyissä, ovien päällä...
Äiskän siivousvimma kuvagallerioissaan sai surkean lopun: päätin etten enää koskaan, ikuna poseeraa sille kuin ennen, ei huvita, ei. Ensin vuodatus, sitten kuvat.fi ja nyt äiskä ihte tai tuo surkea uusi ilmainen kekkuliohjelma.
Tai. Tuleepa uutta matskua. Vanha kissa rähmäsilmä: lepää, nukkuu, levähtää, uinuu, rentoutuu, venyy, paukkuu aatoksissaan ikkunanlaudallaan tai raapimismatollaan. Kaksi vanhaa kaksion kattii nahkasohvillaan tai joustinpatjallaan. Äiskä nimittäin supattaa mulle aina aamuin: mitäs mekaksikissaatänään tehtäisiin, nukuttaisiinko lisää, ihan pikkuisen vain, pikkiriikkisen vain...

Menevä mies Tyngältä

Muistamme

Rauni-tätiä 1920-2012.

Aina kuulolla

Äiskä haki kaupasta murkinaa

Sain jokasortin proteiinipussukoita kymmeniä ja lisukkeeksi ruohotupsun. Noita kukkiakin olisin halunnut maistella, mutta ei äiskä sitä tajunnut. Tajusi sentään ottaa kameran messiin, sillä viikonlopuksi luvattiin yöpakkasia, aina meille asti ja kukkaparat taitavat saada kuoliniskun. Vettä tuli tänäänkin. Tosin paljon vähemmän kuin eilen. Meidän ainokainen parvekkeentuoli on saanut homekuorrutuksen syksynaikana. Äiskä kuurasi ja desinfioi sitä, mutta totesi homman turhaksi. Tuoli lensi varastoon odottamaan roskislavaa. No, mitä välii. Ei me olla koskaan partsilla. Mä ehdin pompata vain kerran naapuriin, ennenkuin äiskä keksi et pysytään pois: mitä me siellä, kesällä on liian kuuma ja muulloin palelee sisälläkin. Et se siitä kaiteilla keikkumisesta. Puhumattakaan uusiin naapureihin tutustumisesta. Tai, no, eilen äiskä päästi kolme pikkuihmistä mua tölläämään. Enhän mä siitä tykännyt. Rullasin kaksioo ympäri lapset perässä. Viimein äiskä älysi et oon hengenhädässä ja ohjasi lapset kotiinsa. Kyllä nukutti moisen rundin jälkeen. Niin nukuttaa nytkin, tuli ahmittua lohiherkkua ja se kostautuu näemmä! Tsau kaikki kullanmurut!

Me

Kissanviikset

mitä elämää. Äiskään ei saa mitään kontaktia. Ei vaikka mouruaa täysillä. Valittaa palveluiden puutteesta. Hyppii päälle. Viiltelee verhoja. Näyttelee empaattista. Kiehnää. Kerjää silityksiä. Puhuu ihmisten kielillä tai omallaan.
Mitä teen?
Kysyin oikeesti mitä teen, on uuvuttavan tylsää elää ihmisen kanssa, joka ei halua tai osaa rakastaa kissaansa.
Mä otan sit kai hatkat, jos muutosta ei tuu. Hyppään seuraavaan bussiin, ajelen lentokentälle, sinisin siivin toiselle mantereelle. Jään loppuelämäkseni kiertelemään maailmaa. Ja..ja..

Tänään äiskä raivosi

 

huomattuaan rypytykset pimennysverhoissa. Ja mä kun vain yritin siirtää kartiinit pois auringon tieltä. Raivari yllätti. En ehtinyt piiloon. Pito käsien välissä sattui (ainakin vähän) ja kynsien palaset tanssivat silmieni edessä. Mielestäni mitään leikattavaa ei edes ollut. Ei ainakaan paljon. Kunhan pelotteli saksillaan.

No on parempia aikojakin ollut. Siitä todisteena nämä menneet ajat tuossa yllä.

Äiskälle lupasin, etten enää koskaan viiltele kaksion tekstiilejä. En koskaan, koskaan, ellei päässä naksahda, sillä sehän on menoa sitten! 

On tämä hylly

parempi kuin ei paikkaa ollenkaan!