Meillä jaksetaan maata kirjaa kuunnellen. Lauantain retki vaatii veronsa, myös multa jonkinmoisen loven. Yöni kului mouruten. Olin tyytymätön, kun äiskä valitsi kammarikaverikseen tuulettimen. Sovittelin sekaan, mutta eihän siinä tuulessa ja huminassa voinut nukkua. "Pyörittimen" piti olla hiljainen, mut kuinkas kävikään! Muuttui hiljaisuus hirveäks huminaks, ainakin mun herkissä korvissa. Äiskä sai aamupuoleen unenpäästä kiinni ja puuroa keiteltiin vasta joskus klo 11-12 välillä. Ulos ei ole asiaa. Sydämet läpättää viimeisiään sisälläkin. Uunissa paisuu ohranjyvät. Siis. Taas puuroa. Kauppareissua ei huvita tehdä. Silityksiäkään ei tipu. Suihkuun mennään kimpassa. Kuka pelastaisi mut äiskältä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti