ja päivä perään.
Olin varma, että kone on sanonut itsensä irti! Taas! Vaan ei sittenkään. Työskentely tämän kanssa sujuu kuin leikki. Ainakin melkein.
Äiskän elämä näyttää tahmealta. Mahaan sattuu. Sattuu niin että aattelin jo soittaa piipaan. Onneksi pahin kipu hellitti ja taas mennään entisin konstein.
Ehkä lämmitämme eilistä ruokaa ja pysymme kotosalla äänikirjan äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti