sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Mulla on ikävä Panchoo

mä herättelin äiskää tunnin välein
nau`uin, mourusin, inisin, miu`uin
mutta liukuovi pysyi kiinni
muutaman kerran äiskä kommentoi maukumalla
ikäänkuin lohduttaakseen
muka lievittääkseen mun ikävää
mä kuitenkin halusin makkariin äiskän viekkuun
tosi noloa etten päässyt
äiskä pyyteli aamulla anteeksi
et saa anteeksi; naukasin ja jatkoin mouruamista Hesarin loppuun
sitten
kuukausiliitteen loppuun
ja vielä
aina iltapäivään saakka
mulla on ikävä Panchoo, ikävä ikävä Panchoo; huusin
niin mullakin, lohdutti äiskä, kun itkimme pitkää ikäväämme

kai tämä tästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti