äiskä on ihan kauhuissaan kutiavien kinttujeni karvattomuudesta. Noita ei kehtaa edes kuvata, toisteli äiskä ja yritti vangita mua rasvattavaksi. Minä taistelin leijonan lailla ja lannistin äiskän. Omat on puremat. Omat jalkani. Kutinakin omaa. Äiskä epäilee, että nahkani reagoi uusiin naksuihin ja päätti lahjoittaa ne Banzolle. Minä taas pääsin niin hyvään kaluamisvauhtiin, ettei lopettaminen noin vain onnistu. Ei kun ei! Ja vielä kerran ei!
Hydrocortison ja Bebanten pysykööt tuubeissaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti