kahvintuoksuiseen aamuun.
Tai
no
se oli aikomukseni, mutta toisin kävi:
äiskä lataa aina (huom. aina) illalla keittimen ja olen opetellut napsauttamaan sen päälle, mutta tänään keitin ammotti tyhjyyttään. Päätin keittää pannusuffeet. Vettä ja poroja, seos levylle, levy päälle, odotusta, poreilua
ja
naukasu: herää, herää äiskä kulta kissasi palvelee sua!
ja
äiskä heräsi: mikä lemu, kuului makkarista.
Olin keittänyt 10 vuotta vanhoista pavuista korvikkeen, haisevan litkun. (äiskän ilmaus) jonka saisin juoda itse.
Palvelkoon hän, joka on palvelijaksi syntynyt, aattelin ja aloin norkoomaan aamupalaksi lohta geelissä. Sain turskaa, ilmassa lenteleviä mungoja, naksuja ja raikasta vettä. Äiskä valutti kahvinsa. Söi. Joi. Luki lehden ja päätti kuunnella postin kantaman kirjan Somalian nykytilanteesta.
Sadetta on luvassa ja selvästi viileämpää kuin eilen. Äiskä tykkää. Kuulemma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti