ilma näyttää voivan hyvin. Aurinko helottaa kuin viimeistä päivää lian sumentamien ikkunoiden läpi. Olen makoillut karvojani säteilyttäen patteri- lavitsallani tunnin jos toisenkin. Äiskän huutelin aamupalaa kokkaamaan auringon noustua. Turhaan. Kestin haukut ja loikkasin jalkojaan lämmittämään: hän nukkuu jo ilman töppösiään - koipien lämmettyä hiippailin keittokomeroon rouskuttamaan muutaman naksun.
Mourusin uuden herätyksen. Jälleen turhaan. Yksinäisyys riipi. Turkin alla nahka nyki. Taltutin oireen spurttaamalla kirjahyllyyn. Tiedon portaat takamuksen alla suunnittelin seuraavan siirron: jätin verisen suunitelmani muhimaan. Äiskään ei tehoa mikään. Ei, ei niin mikään. Menköön vappu vaapottaja, ilman simaa ja tippapullaa. Aurinko se vain hymyilee ja mekin nyt just!.
Täälläkin oli simaton vappu, illalla Mikko tuli katsoon josko äitillä olisi ollut simaa, no piti tehdä ja eilen tehtiin rasvarinkilöitäkin, joten vappu tuli meille vähän myöhässä..
VastaaPoistaMikolla on ihanan viitseliäs äiti!
VastaaPoista