Pääsiäisruohot on syöty tai tasoitettu suuni leikkureilla. Vitsat jätän äiskälle. Vai jätänkö. Pientä agressiota on ilmassa, siksi että verhoja on tullut käsiteltyä pitkien juhlapäivien saatossa. Äiskän mielestä kartiinit ovat nyt entiset. Että muka entiset. Yhtä hyvin ne peittävät auringon poltteen kuin ennenkin ja takaavat tasaiset laskut Helsingin Energialta. Turhaan äiskä mekkaloi. Niin turhaan. Niin turhaaaan. Verhoista. Oksentelusta. (ruoho änkee ulos väkisin) Älämölöstä. (ihan kuin äiskän suu kii ois jotenkin korrektimpaa mölöötä) Ja kuin kruunuksi villeistä karvapalloista ympäri ämpäri kaksioo. Ja noita kirkuvan värisii sulkia en maista, vaikka äiskä sitä aamulla ehdotti. Siksi. Että: olin vain nuuhkaissut illan ateriaa. Kuulemma. Oot nirso öykkäri, mutisi emo ja jätti aamuruuan jakamatta. Itse mutusteli ruista köyhän kaviaarilla, mungoja (niitä mullekin nakkeli) pienen suklaamunan ja kahvia. Mämmiä syötyään äiskä koki jonkinmoisen herätyksen ja sain kuin sainkin loheni geelissä.
Näihin mietteisiin ei ole lisättävää. Moi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti