Aamua odotellessa voi vaikka kuunnella myrskytuulia. Kovin kummoisilta eivät kuulosta, ainakaan vielä. Tänään odottelin äiskää asioiltaan. Odotin ja odotin. Maha kurni tavallista enemmän. Kaamos kasvattaa nälkää. Äiskä kontrolloi mun syömisiä. Mahas laahaa lattiaa, hän sanoi, kun pyytelin ruokaa päivällä. Tapitin tyhjää kulhoa. Nuolin sen puti puhtaaksi ja painuin patterille päikkäreille. Kuulin äiskän loittonevat askeleet. Hissi hurahti käyntiin.
Ulkona oli säkkipimeää kun heräsin. Eikä äiskää näkynyt. Join veden ja purin pari naksua. Viiltävä ikävä kalvoi. Nukuin lisää. Aika matoi. Maha soi ja lauloi.
Viimein havahduin. Avainta käännettiin lukossa. Lensin eteiseen: äiskä, äiskä missä olit, kissasi nääntyy nälkään? Sain taimenta suoraan repusta. Äiskä oli käynyt kuuntelemassa musiikkia ja melkein unohtanut minut.
Tässä sitä ollaan, niin liki, niin liki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti