Lunta ja lunta tupaan

 

lunta odotettavissa yöstä alkaen.
Herättyämme teimme joka- aamuisen kurkkaa ulos tempun. Tänään yllätykseksemme tienoo kukki valkeena. Äiskä avasi tummennuslämmitysverhot ja jäi katselemaan maisemaa. Mä hyppäsin messiin. Teki mieli partsille. Ja ei tehnyt. Ja teki. Me avattiin uksi. Kaksioon satoi lunta. Pyydystimme hiutaleita suoraan suuhun. Ihana aamunavaus. Jälkemme lumessa: äiskän villasukkain, mun paljain tassuin. Lunta katoilla ja puissa. Ties vaikka pääsemme pulkkamäkeen.

Oksat

Vanhat kuvat uusiksi

suunnitelmissani on kiivetä puitten latvaan.
Ihan totta
kunhan onnistun livahtamaan ulos
näette
äiskän Viivin korkeuksissa
ja äiskän kameroineen puun juurella.

Mikä kolina

naukasin yöllä äiskälle
en tiiä mulle vastattiin

piileksin sängyn perimmäisessä nurkassa
nukuinkin siellä

kolina loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin

yö vaihtui aamuun
aamu päivään

sain äiskän hereille
siis pystyyn
huudeltuani tunnin

kolinan syykin selvisi
osa imuria ja rikkalapio olivat selvitelleet välejään yön tunteina
niin traagista, tuumimme äiskän kanssa

Missä latva kohoo korkealle

Harmaata valoa

Luistellaan

äiskä vei  kentälle kuumaa juomaa.

Meillä tikkaat palvelevat

myös näyttämönä. Nanna esitti meille illalla nukke- näytelmän ja mä yritin saada hökötyksestä verhokeinun.
Ai että minkä, kysytte. Ja vastaan, roikuin tuossa kankaanpalasessa yhden tassun kynsin. Roikuin ja roikuin, kunnes äiskä pelasti mut tukevalle lattialle. Meinas tulla suru puseroon ja tulikin. Onneksi ei kuitenkaan kynsi irronnut.
Pakkanen paukkuu edelleen. Sitä pauketta näyttää riittävän vielä pitkään. Ihan jees, sanon minä.

Viiviiiiiii

joko aamupala on tarjolla!

- Miks aina minä?
- ai, ainako?
- Ainakin x 6
- höpö, höpö, höpönassu!
- En oo mikään Wagner.
- laita kaffee päälle, please!
- Kynnet kuluu.
- laite on ladattu.
_ Ai ladattu kuin tussari?
- just niin.
- Ammu ite äiskä - mua pelottaa!

Ja sitten

äiskä laahusti suihkun kautta keittiöön, toimi kuin kone, söi, joi, luki, maastoutui sohvaan, kuunteli kirjaa, nukahteli, kuunteli lisää. Mun ruokakuppi ammotti tyhjänä aina iltapäivään. Mielistelin, leikin, kerjäsin, tein kaikkeni saadakseni äiskän huomion.

Ja viimein

kaikki on kuin ennen: kuin aina ennen.

Koska luistellaan mummu

no, tietenkin talvella "iki-omalla kentällä." Jee!

Lunta maassa

mutta ei puussa.

Malminkartanoa