Ai että minkä, kysytte. Ja vastaan, roikuin tuossa kankaanpalasessa yhden tassun kynsin. Roikuin ja roikuin, kunnes äiskä pelasti mut tukevalle lattialle. Meinas tulla suru puseroon ja tulikin. Onneksi ei kuitenkaan kynsi irronnut.
Pakkanen paukkuu edelleen. Sitä pauketta näyttää riittävän vielä pitkään. Ihan jees, sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti