ja syystä. Taisi olla lankalauantai tai tavallinen lauantai. Nanna isineen tuli kylään. Ruokaa oli tarjolla, mutta kenelläkään ei nälkä. Flunssat vaivasivat ja arjen koettelemukset. En saanut selvää mikä arjessa itketti. Menin makkariin lepäämään, kun huomasin et oon näkymätön kissa. Nannakin lepäili sohvalla ja kertoi kuulumisiaan mummulle= mun äiskä. Janne lähti kauppaan.
"Mä unohdin kertoo isille mitä karkkia haluan", itki Nanna. Pikkuihminen oli lohduton. Puhelu isille ja hiukan helpotti.
Kun isi palasi täysin oikeanlainen karkkipussi kruunasi lohdun. Kruunattu lohtu, naukasin sängyn alta. Kukaan ei noteerrannut mua!
Ai se nootti - no, siitä kun räppäsin Nannaa sormille! Nyt kaduttaa.
Elämä on...se jatkuu vastoinkäymisistä huolimatta. Onneksi jaksat viivi kirjoitella, sekin helpottaa.. Ensi lauantaina Isomastontillä on onnenpäivät, Manu saapuu uuteen kotiin..
VastaaPoistaKuka on Manu?
VastaaPoistaManu on pieni sievä kissa, jolla on pehmyt turkki ja nenänpää ja tassut harmaat... Aulis-pappa oli tukemassa hankintaa taloudellisesti, taitaa olla jotain rotua!
VastaaPoistaIhanaa, kissa on aina kissa, oli rotu mikä tahansa!
VastaaPoistaNiin on, tytöt odottaa aivan innoissaan ja Suvillekin se on kuin pieni vauva... tarvikkeet ja kiipeilypuukin on hankittu...Kimmon perheellä ei ole nyt kuin yksi kissa Viira, kun Sisu tuli sairaaksi, se oli muutenkin erilainen kissa, Viira on oikea maatiainen.. minäkin niin tykkään kissoista...vaan Ismo ei... eikä koirista, mikä miehessä vikana..
VastaaPoistaKaikista meistä noita vikoja löytyy,,
VastaaPoistaMikä minussa vikana, kun tykkään kissoista!
VastaaPoistaVarmaan se että tykkäät kissoista!
VastaaPoista