Epistä, epistä, äiskä on siivonnut koneensa kaikesta roskasta ja mä olen yksi niistä roskista. En suostu rikaksi tähän maailmaan. Tähän kaupunkiin. Tänne Vuorenjuureen. Mun residenssiin. En. En. Mähän olen Äiskän rakas Nukkeroinen. Kissojen kissa. Aika velmu vanhaksi katiksi: tänäänkin olen kunnostautunut monella tapaa. Tappanut saaliin: valtavan iiisooon kärpäsen. Repinyt äiskän uusia verhoja (ja menettänyt kynteni) Tarranut sohvaan takajalkojen kynsin. (ja ollut vähällä menettää pistimeni) Mesonnut haisevista papereista, tyhjästä ruokakiposta ja kaikesta mölinästä kaksiossa: pakko kuunnella historiaa maailman kriisipesäkkeistä, siis syytäkin pitää puolensa, vai mitä kamut. Tiedän mitä ajattelette tästä: ei tarvi kommentoida.
Äiskä väittää tarvitsevansa läppärii. Sekin vielä.
Pakko antaa tuon päsmäröidä. Ei täällä muuten sopu säily. Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti