tämäkin kuva katosi bittiavaruuteen vuodatuksen sivuilta. Mitä välii, aattelen nyt. Kuva sinne, toinen tänne. Kuka viitsii katsella satoja otoksia mun naamasta, tai lukea aina samaa jaaritusta arjen kulusta. Itse en menneitä mieti: huvikseni nakkasin tänne kaksion tunnelmallisen joulufoton. Nyt kolme vuotta myöhemmin verhojen väritys vihertää. Kirjoitustaso on vaihtanut paikkaa. Syksyllä kannettiin paljon tavaraa lavalle. Sitä minne lava kuskattiin en tiedä. Äiskä henkäisi helpottuneena makkaristaan: ihanaa kun on väljää ja mä: nyt karva lentää vapaana kuin taivaan lintu. Viime yön nukuin sohvalla. Äiskän kantapää kumahti mun otsaan nukkumaan mennessä. Otin nokkiini ja marssin olkkariin. Äiskä väitti et teko oli vahinko. Vahinko tai ei: se sattui. Luulenpa, että poikotoin viekussa nukkumista viikon tai pari. Tai sitten en.
Viikonloppuna leivotaan Nannan kanssa pipareita. Valmiista taikinasta, niin kuin aina. Ehkä askarrellaan koristeita. Ehkä ei. Katsotaan. Mua ei leipomiset kiinnosta. Tähtiä tiputtelen mielelläni ikkunoista ja odotan kovasti extramuonaa aattona.
Heippa kamut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti