lauantai 10. marraskuuta 2012

Tänään: ajantappajana


Kun kyyhkyset katosivat. Kuinkas muuten kuin äänikirjana. Mulle Viron historia ei oikein aukea. Kyselen: kuka, missä, miksi, miauuu? Ja äiskä: anna mun keskittyä, Viivi blease!
Lopulta se läppäsi luurit korville, ummisti silmänsä ja kai upposi tekstin syövereihin. En siis tiedä naapurin menneisyydestä yhtään enempää kuin ennenkään.
Mutta huomenna, Nannan isille tarjotaan kalasoppaa ja keikkiä. On isien ikioma päivä. Oikein juhlapäivä. Miksi ei sitten juhlallisempaa safkaa, naukasin. Johon äiskä: oon unohtanut miten ruokaa tehdään. Lue netistä, sanoin. Lue itse, mulle vastattiin. Sain kalanpaloja kippoon. Hyviä, naukasin ja söin kaiken. Jälkeenpäin tuntui aika juhlalliselta. Niin kuin aina murkinan kiertäessä sisuksissa. Kyllä äiskä tietää ja osaa.
Kuuntelu jatkuu. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, se jatkuu vähintään aamuyöhön!

2 kommenttia:

  1. Täällä juhlittu isiä ja pappoja...mahat kipeinä lähtivät...toivottavasti vain ylensyönnistä johtuvaa.. onko Oksasen kirja jatkumo vaiko ihan eri juttu Puhdistukselle? Pitää laittaa kirjastoon jonotukseen..Nyt tarvitaan pieni huilitauko..

    VastaaPoista
  2. Meillä taas syötiin kevyenkevyenkevyesti, eikä Lidilin halpiskakkukaan maistunut. Nannalla riitti kerrottavaa ja isi pelasi jotain tietokoneella. Läksiäishalaus ja suukko pyyhkäisevät aina väsymyksen hetkeksi pois.
    Kirja on trilogian kolmas osa. Eletään 40-luvun alkua ja 60-lukua.

    VastaaPoista